Keskeiset käsitteet


Tunteet ja tarpeet ovat rakentavan vuorovaikutuksen kannalta keskeisiä käsitteitä.
NVC:n harjoittaminen edellyttää omien ja toisten tarpeiden tunnistamista sekä taitavaa tunnenavigointia. Rosenberg painottaa tunteiden ja tarpeiden olevan kytköksissä toisiinsa. Tunne on indikaattori joka laukaisee tarpeen toimia. Myönteiset tunteet kertovat tarpeiden täyttymisestä, kielteiset taas pettymyksestä ja puutteesta johonkin perustavanlaatuiseen tarpeeseen liittyen. Ennen tunnereaktion syntymistä voidaan ajatella tapahtuneen jotain, joka liittyy tarpeiden täyttymiseen tai täyttymättä jäämiseen. Voimakkaat tunteet ilmentävät sitä, että koettu asia on ollut erityisen merkityksellinen. (Rosenberg, 2003.)  “Vaikka ilmeet ja äänensävyt ilmentävät ihmisen tunnetilan, on tärkeää oppia puhumaan tunteista sanallisesti. Tunteista puhuttaessa on mahdollista ymmärtää niiden taustalla vaikuttavia tekijöitä” (Kinnunen, 2007).


Tunteet ja niiden käsittely

Tunteita voidaan määritellä ja tutkia monesta eri lähtökohdasta. Erilaiset tunneteoriat tarkastelevat tunteiden syntymekanismeja. Kolme merkittävintä tunneteoriaa länsimaisessa psykologiassa ovat biologinen näkökulma, sosiaalisuutta ja oppimista painottava näkökulma sekä kognitiivinen näkökulma. Biologisen näkökulman mukaan tunteiden biologis-fysiologinen perusta on jäljitettävissä aivoihin ja hermojärjestelmään. Sosiaalisuutta ja oppimista painottava näkökulma keskittyy tarkastelemaan ympäristön sekä yksilön kokemushistorian merkitystä tunteiden synnylle. Kognitiivisen näkökulman mukaan ihminen saa tunteen kokemuksen sekä kehosta että ympäristöstä. Tunteiden välitön yhteys sekä kehon reaktioihin että ympäristön ärsykkeisiin onkin kyetty kokeiden avulla todistamaan. (Kalakoski, Laarni, Paavilainen, Anttila, Halonen, Kreivi,  2007.)

Tunteen käsite voi vaikuttaa olevan sanakirjoista katsottuna problemaattinen eikä niinkään selkeä. Oxford English Dictionary -sanakirjan mukaan tunne viittaa siihen “mitä joku tuntee suhteessa johonkin; asenne tai mielipide, intuitiivinen kognitio tai uskomus, joka ei vaadi tai osoita todisteita" (Oxford English Dictionary, 1898.) Rosenbergin mukaan tällainen tapa määritellä tunne on sekä virheellinen että epäselvyyttä aiheuttava,ja erityisesti silloin, jos intentio on ilmaista ajatusta, mielipidettä tai uskomusta. Hän korostaa ajatusten ja tunteiden välisen erottelun tärkeyttä ja niiden välisen eron huomaamista. (Little, 2002.)

Koska tunteet ovat ajasta ja kulttuurista riippumaton osa ihmistä on näkökulmaa laaja-alaistavaa tarkastella tunteen käsitettä myös muistakin kuin pelkästään länsimaisen modernin yhteiskunnan näkökulmasta. Monissa alkuperäiskansoissa ja -kulttuureissa tunteet on käsitetty energialatauksina, joiden on annettava virrata ja jälleen harmonisoitua vapaasti. Tämän näkemyksen mukaan tunteet on patoamisen sijaan sallittava ja tunnettava läpi. Tunteiden patoamisen sanotaan aiheuttavan emotionaalista epätasapainoa ja jopa fyysisiä sairauksia. (King, 1995.)  

Tunteiden vapaan kokemisen ja ilmaisun tärkeys on saanut nykypäivänä paljon kannatusta. Lukuisat lääkärit ja terapeutit yhtyvät näkökulmaan tunteiden vapaan kokemisen tärkeydestä. Terapeutti Robert Burney kirjoittaa siitä, kuinka tunteet tulisi sallia ja antaa niiden virrata vapaasti. Burney toteaa kuinka elämä emotionaalisesti epärehellisessä yhteiskunnassa, eli yhteiskunnassa jossa tunteiden avointa kokemista ei pidetä arvossaan, aiheuttaa tunteiden patoutumista, joka taas johtaa usein sairauksiin ja häiriökäyttäytymiseen. (Burney, 1995.)

Padottujen tunteiden yhteydestä fyysisiin sairauksiin on olemassa myös tieteellistä näyttöä. Johan Denolletin johtamassa, Tilburgin yliopistossa suoritetussa tutkimuksessa tarkasteltiin vihan tunteen patoamisen yhteyttä sydänsairauksiin. Tutkimuksessa todettiin patoutuneen ja käsittelemättömän vihan tunteen lisäävän sydänkuoleman ja -infarktin riskiä kolminkertaiseksi. Tutkimuksen johtaja huomauttaa, etteivät tutkimuksen tulokset kuitenkaan tarkoita sitä, että vihantäyteiset kiukunpurkaukset olisivat paras tapa käsitellä ikäviä tunteita. Ihmiset tyypillisesti joko purkavat vihantunteita ympäristöönsä tai patoavat niitä itseensä. Denolletin mielestä tärkeintä olisi löytää vihaongelmiin niin sanottu keskitie, rakentavampi ratkaisu. (Denollet, Gidron, Vrints, Conraads, 2010.) Uskomme NVC:n voivan tarjota työkaluja tähän rakentavampaan ratkaisuun pääsemiseen myös vihan tunteiden käsittelyssä.

NVC perustuu näkemykseen tunteiden avoimen ja rehellisen kokemisen tärkeydestä. NVC:n toiminnan lähtökohtana on tunneperäisesti rehellinen ja turvallinen ympäristö, jossa tunteet voidaan kohdata suoraan ja niistä voidaan puhua. Tunteiden suora kokeminen ei ole koskaan ongelma. Ainoastaan se, millä tavalla ne ilmaistaan ulospäin voi joskus olla ongelmallista. Siksi onkin olennaista opettaa ihmisiä työskentelemään tunteidensa kanssa. Aito tunteiden kohtaaminen ja niistä puhuminen luovat perustan NVC:n toimivuudelle. (Rosenberg, 2003.)

Alla luettelo tunteista joita koemme kun tarpeemme ovat tyydyttyneet sekä tunteista kun tarpeemme eivät ole tyydyttyneet. Klikkaamalla kuvaa saat sen suuremmaksi.






Tarpeet

Meriam-Webster sanakirja määrittelee tarpeen (need) seuraavasti: “Fysiologinen tai Psykologinen edellytys organismin hyvinvoinnille” (URL 2, katsottu 9.10.2012).
Lyhyesti määriteltynä tarvetta voidaan ajatella asiana, joka on elossapysymisen, turvallisuuden, onnellisuuden tai minkä tahansa tavoitellun olotilan edellytys.

NVC:n näkökulmasta määriteltynä tarpeet nähdään hyvin laaja-alaisena, ihmisen toimintaa ohjaavana käsitteenä. Rosenbergin (2003) mukaan kaiken toimintamme voidaan katsoa perustuvan erilaisten tarpeiden täyttämiselle. Rosenberg on laatinut luettelon universaaleista ihmisen perustarpeista (kts. liite). Luettelossa tarpeet on jaoteltu neljään eri pääluokkaan. Tarpeiden pääluokat ovat hengissä pysymisen ja turvallisuuden tarpeet, vapauden tarpeet, yhteyksien tarpeet ja merkityksellisyyden tarpeet. Nämä tarpeiden pääluokat jakautuvat edelleen erilaisten tarpeiden alaluokkiin. (Rosenberg, 2003.)

Muita tunnettuja tarveteorioita ovat esimerkiksi Maslow´n tarvehierarkia. Maslow jakaa tarvehierarkiassaan tarpeet tärkeysjärjestykseen pyramidimallinnoksella, jossa tarpeet ovat alimmasta perustasta pyramidin huippua kohti katsottuna fysiologiset tarpeet, turvallisuuden tarpeet, yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeet, arvonannon tarpeet sekä itsensä toteuttamisen tarpeet. Vaikka Maslow jakaa tarveteoriassaan tarpeet hierarkkiseen järjestykseen, hän on myöhemmin huomauttanut, ettei tarpeiden tärkeysjärjestyksestä voida antaa tarkkaa määritelmää. Tarpeiden tärkeys yksilön kokemusmaailmassa on alati muuttuva ja riippuvainen yksilön arvoista, tunteista, menneisyydestä sekä intresseistä ja kulloinkin vallitsevasta ympäristön fyysisestä ja sosiaalisesta tilanteesta. (Maslow, 2011.) Myös Rosenberg (2003) painottaa tarpeiden tärkeysjärjestyksen olevan alati muuttuva erilaisten tilanteiden ja yksilöiden eroavaisuuksista johtuen. Sekä Rosenbergin että Maslowin tarpeiden luetteloista on löydettävissä samat perustarpeet.

Tarpeista ja hyvinvoinnista tehtiin hiljattain llaaja, 123 maassa yli 60 000 osallistujalla toteutettu tutkimus, jossa vahvistui universaalien kaikille yhteisten tarpeiden olemassaolo (Tay & Diener 2011, 354-363). Tutkimuksessa korostettiin yhteisön merkitystä yksittäisen ihmisen onnellisuudelle. Toisten elämän rikastuttaminen rikastuttaa myös omaa elämää.
Alla luettelo Max Von Neefin universaaleista ihmisen tarpeista, joita NVC:ssä käytetään. 
Klikkaamalla kuvaa saat sen suuremmaksi.






Konflikti kouluympäristössä

Käsittelemme tässä osiossa ensimmäiseksi sitä, miten konflikti nähdään yleisesti. Sen jälkeen tarkastelemme sitä, miten konflikti nähdään koulumaailman piirissä, jotta käsitteen käsittely nivoutuisi lähemmäs tutkimuskysymystämme. Merriam-Webster tietosanakirja määrittelee konfliktin seuraavasti: “Mentaalinen taistelu joka johtuu yhteensopimattomista tai vastakkaisista tarpeista, asemista, toiveista tai ulkoisista tai sisäisistä vaatimuksista.” tai “Yhteensopimattomien kilpailevaa tai vastustavaa toimintaa: antagonistinen asemoituminen tai toiminta (erilaiset ideat, intressit tai henkilöt) (Url 2 katsottu 6.5.2013.). Oxfordin sanakirjassa määritelmäksi taas esitetään: “vakava yhteensopimattomuus kahden mielipiteen, periaatteen tai intressin välillä.” (Url 3 katsottu 6.5.2013).
Gordon määrittelee konfliktin tarkoittavan kahden tai useamman ihmisen välistä ristiriitaa silloin, kun heidän käyttäytymisensä estää toisen tarpeita täyttymäst, tai kun heidän arvonsa eivät sovi yhteen. Synonyymejä suomen kielessä ovat muun muassa “erimielisyys, riita, selkkaus, yhteenotto ja rettelö. (Gordon, 2006, s. 231-232)
Konfliktin ominaisuuksia:
  • Konflikteja syntyy intressien, oikeuksien tai voimain yhteenotosta
  • Konflikteja ruokkivati yleensä väärinymmärrykset ja oletukset, sekä stereotypiat, samoin kuin pelko tai välinpitämättömyys havainnoitua eroa kohtaan.
  • Konflikteilla on kolme vaihetta: 1. Piilevä konflikti, jossa on olemassa potentiaalisia konfliktissa olevia intressejä ja oikeuksia, mutta konflikti on vielä piilossa. 2. Nouseva konflikti, jossa kaikki joihin konflikti vaikuttaa eivät ole tietoisia siitä. 3. Manifestoitu tai avoin konflikti, jossa intressien, oikeuksien ja voiman yhteentörmäys on kaikkien nähtävillä.
  • Osa konflikteista tarvitsee kolmannen osapuolen mukaantuloa tai sovittelua
  • Kaikki konfliktit eivät ole tuhoavia - konflikti voi olla terveellistä
(Toole, Burton, Plunkett, 2005, 13.)
Nostamme tässä Gordonin käsityksen koulumaailmassa ilmenevistä konflikteista  käsittelyyn, sillä katsomme niiden olevan perustaltaan samoja kuin NVC:n näkökulma konflikteihin. Lisäksi Gordon on spesifioinut konfliktin käsitettä enemmän koulumaailmaan sopivaksi. Koulumaailmassa ristiriita syntyy, kun oppilaan ei-hyväksyttävää käyttäytymistä motivoivat tarpeet ovat niin voimakkaita, ettei hän voi eikä halua mukautua vallitsevaan tilanteeseen. (Gordon, 2006, s.229). Jos oppilas kieltäytyy olemasta hiljaa luokassa, voi olla että hän yleisesti ottaen haluaisi edesauttaa oppitunnin sujuvuutta ja ottaa huomioon opettajan ja muiden tarpeet, mutta sillä hetkellä hänen tarpeensa sosiaaliseen kanssakäymiseen ja itsenäisyyteen on suurempi. Toiseksi vaihtoehdoksi Gordon esittää sen, että suhde opettajaan on niin huono, ettei oppilas välitä opettajan tarpeiden täyttämisestä (2006, s.229). Tämä voi ilmetä silloin kun opettaja ei ole ottanut huomioon oppilaiden omia tarpeita. On vaikeaa kunnioittaa ja täyttää toisen tarpeita jos omat tarpeet eivät ole täyttyneet. Ristiriidat voi käsittää osana inhimillistä vuorovaikutusta, jotka eivät ole “hyviä” tai “pahoja”. Olennaista on ratkaisemattomien ristiriitojen määrä ja käytetyt konfliktinratkaisumenetelmät. (Gordon, 2006, s. 232).

Gordoninmenetelmän ohjaajat, jotka ovat työskennelleet tuhansien kaikentyyppisistä kouluista tulevien opettajien kanssa, ovat huomanneet, että hämmästyttävän suuri osa opettajista lukkiutuu konfliktien ratkaisuissaan kahteen vaihtoehtoon, joissa joko (1) opettaja saa tahtonsa läpi tai (2) oppilas saa tahtonsa läpi. Toisin sanoen ratkaisuissa korostuu opettajan “voitto” tai “häviö”. Harvat tuntevat vaihtoehtoa. Useimmat opettajat käsittelevät konflikteja kuten heidän entiset opettajansa tai omat vanhempansa, eli he käyttävät samoja menetelmiä, joita he itse ovat vihanneet ollessaan lapsia. Opettajat eivät useinkaan tunnista ongelmanratkaisumenetelmien ja oppilaiden käytöksen välistä  yhteyttä. (Gordon, 2006, s. 239).

Mietimme usein ainoastaan konfliktin lopputulemaa, kuten esimerkiksi sitä, miten saamme luokassa liikkuvan oppilaan istumaan aloillaan. Jos ajatteluprosessimme jää tähän, käskyttäminen ja komentaminen vaikuttaa tehokkaalta menetelmältä. NVC painottaa, että vähintään yhtä tärkeää on pohtia oppilaan syytä käyttäytymisen muutokseen. Jos oppilas muuttaa käytöstään häpeän, syyllisyyden tai pelon vuoksi, Rosenbergin (2008) mukaan kaikki osapuolet häviävät. Tällöin oppilaan häiriökäyttäytymisen taustalla vaikuttavaa tekijää ei ole selvitetty, eli toisin sanoen ei olla saatu yhteyttä oppilaan täyttymättömiin tarpeisiin. Näin konfliktin aiheuttanut asetelma säilyy ja tulee tavalla tai toisella uudestaan pintaan. Konfliktin voidaan nähdä olevan kuin ilmapallo jota yritetään pitää veden alla: sen voi hetkeksi työntää pois näkyvistä, mutta se pomppaa väistämättä yhä uudelleen pintaan kunnes sen alkuperäinen syy on selvitetty ja ratkaistu.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti